Kotikisaan lähdettiin pahat mielessä ja auto testattuna. Alle lyötiin uudet misukat ja takaluukkuun liimattiin Autosähkö Matalamäen tarrat.

Kisaan lähdettiin perinteisesti omasta tallista ja lähtöalueena toimi Vilppulan uudehko tori. Lähtöä odotellessa kone kävi innosta kuumana ja kun viimein lippu heilahti aloitettiin siirtymä ensimmäiselle ek:lle. ”Pidetään vaan heti alusta sinkki tiukalla”, sanoi Matti ja niin siinä meinasi käydäkin, kun kaasuvivuston ainoa muoviosa suli kesken siirtymän. Onneksi on tullut katsottua McGyveria, ja kaasu saatiin melko hyvin toimimaan sytkärin ja ajohanskojen avulla.

Aloituspikataival olikin sitten nopeasti ohitse. Aika oli muuten 3.33;3 ja kuski kommentoi sitä ”Tarkaksi hommaksi kuin puuhevosen peräreiän poraus”. Särkikankaan huoltoparkissa huolto laittoi kaasusta loputkin 5 mm käyttöön ja lähdettiin siirtymään ek 2:lle. Jotain väliaikatietoja oltiin saatu huollossa ja tämäkin pätkä pyrittiin vetämään kovaa. Maalissa oli sitten vastassa varsinainen Raatteentie. Paikka oli kyllä aika huima, varsinkin kun edeltävän kilometrin sai Escortilla laskea jalka suorana. Onneksi ei kuitenkaan jääty siihen rysään vaan jatkettiin viimeiselle ek:lle.

Kolmosella ei ollut varmistelun merkkejä, siinä määrin (yli)kovaa tuli vedettyä pari alkupään mutkista. Auto pysyi kuitenkin tiellä ja maalin päästiin ehjänä.

Maaliin päästiin ja onnitteluja luokkavoitosta otettiin vastaan Kankaanpään tulossekoilun jälkeen kuin balsamina haavoihin. Kun samaan syssyyn tuli vielä yleiskilpailuvoittokin, voi kisasta kokonaisuudessaan todeta sponsorien toivossa: ”We race, you get the results”.

T: Lahtinen Racing tiedottaja