Kilpailu aloitettiin historiallisissa tunnelmissa Kouvolan Cumulus-hotellin vieressä olevalta lähtölavalta. Syykin oli selvä: ensimmäistä kertaa kuuluttaja oli saanut kuuluttajalomakkeen ja jopa luki sen. Tämä ei kuitenkaan paljoa lämmittänyt kuin korkeintaan henkisesti, sillä pakkasta oli starttihetkellä rapeat -25 astetta. Autokin oli edellisenä päivänä säädetty Matalamäen pajalla ja tehot tuntuivat olevan kohdallaan.

Ensimmäisellä ek:lla oli pituutta vain n. 4,5 km, mutta toisin kuin samaan aikaan Montessa, rengasvalinta onnistui. "Pito on hurja, vaikka renkailla on ajettu jo pari kisaa", oli kuljettajan kommentti pätkän jälkeen. Tuloksena olikin b-junnujen pohjat.

Tämä tieto ei kuitenkaan paljon auttanut 2 ek:lla kun auto lähti kovasta penkasta ja pyörähti tiellä pysähtyen perä edellä hankeen. "Onneksi on tullut syötyä muutakin kuin pelkkää vihannesta", sanoi kartturi kun työnsi auton jälleen liikkeelle. Tästä lievästä epäonnistumisesta seurasi sisuuntumista aina seuraavaan vastoinkäymiseen asti. "Keppi poikki, koita saada joku pykälä", komensi kuski pari kilometriä ennen maalia. Kakkonen menikin kepin tyngällä sisään auton pysähtymättä ja loppupätkä köröteltiin sillä. Siirtymälle vaihdettiin tongeilla vaihteeksi nelonen ja varsinkin risteysajo oli tämän jälkeen kohtuullisen hankalaa. Huolto sai kuitenkin auton taas kuntoon ja kellon mukaan 2:lla jäätiin pohjista "vain" 42 sekuntia.

Pätkillä 3 ja 4 mentiin tasaisen tappavasti, jääden kuitenkin hieman huippuajoista. Huollossa oltiin kuitenkin onneksi saatu jäätynyt tunkki sulatettua ja tuoreemmat renkaat takasivat kovemmat kyydit pätkille 5 ja 6, jotka ajettiin jo melkein täysin pimeässä.

Kaiken kaikkiaan suoritus oli kakkosen seikkailuja lukuun ottamatta kohtuullisen hyvä. Tuloksissa noustiin b-junnujen 4. sijalle ja luokan 3. sijalle.

T: Lahtinen Racing tiedottaja